Mikään ei voita sitä tunnetta, kun astut ulos lentokoneesta ja suuntaat kohti uusia seikkailuita! Paitsi se seikkailu itsessään – matkassa tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse reitti ja polku, jota pitkin kulkee. Matkoilla tapaa aivan ihania uusia tuttavuuksia, joiden kanssa viestittely jatkuu vielä kauan matkan jälkeenkin. Matkustaminen avartaa maailmankatsomusta, kasvattaa sinua ihmisenä sekä avaa silmäsi elämän pienille iloille. Ja okei myönnetään, että maailmankatsomuksen lisäksi aika upeita ovat myös auringonlaskut eri puolella maapalloa! Lisäksi reissuilla tulee aina syötyä monipuolisemmin kuin arjessa, ja maailmalla tulee maistettua mitä eksoottisimpia ruokalajeja, joista saa sitten inspiraatiota kotikeittiöönkin.
Ensimmäinen matka?
Aivan ensimmäinen reissu, joka muistuu mieleen on perheen kesken tehty bussimatka Tanskaan ja Legolandiaan. Olen suhteellisen huono nukkumaan missään liikkuvassa ajoneuvossa, joten unta ei vanhempien riemuksi tällä reissulla hirveästi tullut. Muita muistoja reissulta ovat legopalikan malliset ranskalaiset ja lohikäärme-vuoristorata, joka juuttui kesken kyydin ylämäkeen. Kunnon extreme-reissu siis!
Ensimmäinen reissu, jolle lähdin yksin oli kielimatka USA:n Kaliforniaan. Voi sitä 15-vuotiaan jännitystä, kun istuu ensimmäisenä isäntäperheen auton kyytiin ja pääsee keskustelemaan politiikasta, heh! Aivan ihana reissu kaikin puolin. Kalifornian auringon alla oli hyvä olla ja etenkin San Fransisco jäi mieleen kulttuurin ja mäkisen kaupunkikuvansa ansiosta.
Mikä sai sinut aloittamaan reissuelämän?
Rehellisesti sanottuna sattumus. Ensimmäinen soolo-reissu Yhdysvaltoihin yllätti sekä minut itseni että vanhempani. Olin yläasteelle asti todella ujo ja ajatus yksin matkustamisesta vieraissa ympyröissä ahdisti, mutta jotenkin sitten kuitenkin myös kiehtoi. Alun perin minun piti lähteä USA:han yhdessä ystävän kanssa, mutta lopulta lähdin reissulle yksin, kun emme päässeet kohteesta yhteisymmärrykseen. Ajatus kaukaisesta kohteesta viehätti, ja kun kerran uskalluin reissulle, jäin koukkuun. Asuminen isäntäperheessä tarjosi loistavan oven kulttuuriin tutustumiselle ja yhä tänäkin päivänä pidän yhteyttä tähän isäntäperheeseeni. Suosittelen ehdottomasti perhemajoitusta aina kun se vain on mahdollista.
Minkälainen on pisin reissusi, jonka olet tehnyt?
Australiassa tuli pyörittyä noin 5 kuukautta au pairina. Pääkohteeni oli Brisbane, tarkemmin eriteltynä esikaupunki Coorparoo. Brisbanen alue tulikin todella tutuksi matkan aikana. Pari ensimmäistä kuukautta meni nopeasti tutustuessa uuteen kulttuuriin, sopeutuessa perheeseen ja tavatessa uusia ihmisiä. Rehellisesti sanottuna au pairina ollessani en matkustanut kovinkaan paljoa, mutta jälkikäteen tuota ajanjaksoa miettiessäni huomaan, kuinka tärkeä henkisen kasvun ja itsenäistymisen aika ja paikka se olikaan.
Brisbanen ohella tuli reissattua hieman Australian itärannikolla ja muun muassa etelässä Melbourne jäi mieleeni "eurooppalaisena" kohteena. Lisäksi pari viikkoa tuli vietettyä Tasmaniassa, Hobartissa, host-perheen isovanhempien luona. Kyseisessä kohteessa kannattaa muuten maistaa simpukoita, sekä käydä auringon laskettua seuraamassa pienten pingviinien rannalle nousua.
Palaan ehdottomasti Australiaan vielä uudestaan.
Ikimuistoisimmat hetket maailmalla?
Thaimaasta mieleenpainuvia hetkiä löytyy useita. Esimerkiksi Bangkok ja pyöräretki pitkin kaupungin pimeneviä katuja oli mieletön kokemus. Toisin kuin osasin odottaa, hurmasi hektinen Bangkok minut täysin ja muutaman tunnin aktiivinen pyöräretki syvensi rakkauttani entisestään. Kuljimme osan matkasta lautalla ja muistan, miten näkymä jakaantui kahtia – toisella puolella kaupungin valot siinsivät pimeässä illassa, toisella puolella valaistut temppelit tervehtivät majesteettisina. Siinä hetkessä oli sanoin kuvailematonta taikaa. Lisäksi yö Umphangin viidakossa, kuunnellen luonnon ääniä oli rentouttava kokemus – unohtamatta valokärpäsiä, jotka valaisivat säkkipimeää yötä.
Norjassa yöpyminen alkeellisessa mökissä keskellä lumista vuoristoa oli niin ikään jotakin sanoinkuvailemattoman ainutlaatuista. Tarkkaa paikan nimeä en muista, mutta Bergenistä sinne ajoi pari tuntia. Muistan ikuisesti, kun norjalaisen ystäväni kanssa parkkeerasimme auton todella lumisateisena päivänä keskelle ei mitään, keräsimme tavaramme ja lähdimme tarpomaan lumen läpi kohti mökkiä. Lunta tuli vaakatasossa ja molemmat kuljimme lähes silmät suljettuna. Selviydyttyämme mökille käynnistelimme jäätynyttä generaattoria oman aikansa, jotta saimme mökkiin lämpöä. Itse ajomatka mökille oli kuin sadusta. Tosin paluumatka oli todella jännittävä, sillä tiet olivat aivan jäässä ja pudotus vuorta alas olisi ollut todella huima. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!
Puhuttaessa ikimuistoisista matkoista en tietenkään voi unohtaa Australiaa. Lähtiessäni Australiaan vietin välivuotta lukion jälkeen ja olin hukassa – mitä ihmettä tekisin elämälläni? Päätös lähteä tapahtui kahdessa viikossa, asiat rullasivat todella nopeasti eteenpäin ja ennen kuin tajusin istuin jo isäntäperheen autossa kohti Australian kotiani. Sanottakoon, että vaikka kyseinen reissu oli hetkellisesti henkisesti raskas nuoruusiän kasvukipujen vuoksi palasin Suomeen ”uutena naisena” ja asiat järjestyivät omalla painollaan. Olen kiitollinen, että lähdin ja muistelen aikaa maassa lämmöllä.
Mitä reissuelämä on opettanut?
Olen oppinut hetkessä elämisen tärkeyden. Joskus on hyvä laskea kamera alas ja tarkastella maailmaa omin silmin, ilman kameran linssiä. Ilman kameraa huomaat yksityiskohdat tarkemman ja aistit ympäristön terävämmin. Välillä mieleenpainuva tunne on paljon parempi kuin valokuva.
Lisäksi olen huomannut, että kaikkialla pärjää, kunhan pitää mielen avoimena ja on ystävällinen. Opettele pari sanaa paikallisten kielellä, kunnioita kulttuuria, hymyile, ole kiinnostunut ihmisistä sekä heidän tavoistaan. Matkustaessa oppii enemmän itsestään ja maailmasta kuin toivoa saattaa. Välillä oppi kirpaisee, kun maailma paljastaa sinusta itsestäsi epämiellyttäviä asioita, mutta jokainen kokemus vie eteenpäin ja kasvattaa.
On myös tärkeää hyväksyä, että asiat eivät aina mene suunnittelemallasi tavalla. Ole itsellesi armollinen. Kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta, ennemmin tai myöhemmin.
Paras ohje matkustamiseen, jonka olet itse saanut?
You are never lost – you are always somewhere. Tämän muistan aina, kun olen uudessa paikassa ja lähden seikkailemaan julkisilla!
Reissuasiantuntijana haluan suunnitella juuri sinulle täydellisen reissun, mitä se sitten sinulle tarkoittaakin. Lisäksi haluan kannustaa kaikkia, jotka miettivät yksin matkustamista – tehkää se! Itse saman kokeneena ymmärrän, että ajatus yksin matkustamisesta on todella jännittävä ja sitä miettii, miten maailmalla voi pärjätä yksin ja tuntuuko olo yksinäiseltä matkan varrella. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna yksin tehdyt matkat ovat juuri niitä reissuja, joilla olen oppinut eniten. Toki reissuilla on ollut haastavia hetkiä ja olen kompastellut, mutta näitä hetkiä tulee myös porukassa reissatessa. Lähtemällä itsenäisesti reissuun opit olemaan itsesi paras reissuystävä – ja näin olet vielä parempaa reissuseuraa myös muille.