Reissumme alkoi Pietarista, jossa saimme hostellissa heti alkuunsa lämpimän vastaanoton ja asiankuuluvan vodkashotin vahvistamaan tervetullutta ilmapiiriä. Matka ei paljon paremmin voisi alkaa!
Varsinainen Trans-Siperian radan alku on Moskovassa, jonne mekin päädyimme kunhan olimme ensin kierrelleet vaikutuksen kauneudellaan tehneessä Pietarissa. Juna-asemalla suunnistaminen on sittenkin aika helppoa kyrillisistä kirjaimista ja olemattomasta venäjän kielen taidostamme huolimatta. Jos etukäteen hieman tutustuu kirjaimistoon, on monet sanat helposti tunnistettavissa englannin kautta. Jos me löysimme tiemme oikeaan vaunuun, niin kyllä löytävät kaikki muutkin. Seuraat vain opasteita ja päädyt junamatkan aikaiseen kotiisi.
Junavaunut on jaettu hytteihin ja toisen luokan hyteissä – joissa me siis matkasimme – on neljä petipaikkaa kahden kerrossängyn muodossa. Matkan aikana pääset liikkumaan vaunusta toiseen, mutta oman vaunun porukasta muotoutuu nopeasti oma "perhe". Jokaisella perheellä on myös perheenpää, provodnitsa, joka pitää huolen, että vaunu pysyy siistinä ja että kaikki käyttäytyvät kunnolla.
Pakkausvinkiksi muille Trans-Siperian matkaa suunnitteleville voisin suositella mukia ja kulhoa, linkkaria, kuivaruokaa (nuudeleita, puurohiutaleita), juomavettä, teepusseja, suklaata ja virtapankki. Vaunuissa on saatavilla kuumaa vettä, joten "kokkaat" nuudelit ja puurot helposti; juomavettä myydään ravintolavaunussa, mutta se saattaa loppua kesken; provodnitsat taas arvostavat suklaata työnsä "tippinä". Mutta se kaikkein tärkein, mitä rinkastasi on löydyttävä junaan astuessasi, on vodka!
