Saana

Ammattikorkeakoulun aikana lähdimme opiskelijaporukalla Splitiin. Aivan ehdottomasti matkan kohokohta oli Plitvicen kansallispuisto, joka oli henkeäsalpaava jopa sadesäällä. Ainut harmituksen kohde oli, että olimme varanneet puistoon ihan liian vähän aikaa. Olisin jaksanut kiertää sitä koko päivän. En toistaiseksi ole käynyt vastaavanlaisessa paikassa, vaikka hienoja luontokohteita on tullutkin kierrettyä.

Mitkä ovat suosikkikohteesi Euroopassa?

Olen kuullut sanottavan, että kun käy yhdessä Euroopan kaupungissa, on käynyt niissä kaikissa, mutta itse olen täysin eri mieltä. Jokainen Euroopan kohde on uniikki ja lähtisin kaikkiin jo vierailemiini paikkoihin uudestaan. Jos kuitenkin pitäisi valita, nostaisin listalleni Lontoon, Berliinin ja Reykjavikin. 

1. Lontoo oli bucket-listallani heti, kun tiesin, mikä bucket-lista ylipäätänsä on. Ihastuin kaupunkiin ensin teininä ja sitten uudestaan aikuisena. Satoi tai paistoi, kaupungista löytyy tekemistä kenelle tahansa – paitsi ehkä rantaelämästä haaveileville. 

2. Berliinissäkin olen käynyt kahdesti ja lähtisin uudestaan, jos joku nyt ehdottaisi. Ruoka on hyvää, hintataso on edullinen ja julkinen liikenne toimii. Aivan täydellinen kohde viikonloppureissulle kavereiden kanssa, tai vaikka pidemmällekin Euroopan historian tapahtumia avaavalle matkalle.

3. Reykjavik ja Islanti avautuivat minulle mahdollisuuksina, kun pohdimme hyvää kohdetta häämatkaamme varten. Halusimme lähteä jonnekin vain muutamaksi päiväksi, mutta sellaiseen kohteeseen, joka ei välttämättä kaikille tule mieleen. Rakastuimme päätä pahkaa Islannin luontoon, ihmisiin, sekä Reykjavikin keskustaan, joka on pieni ja idyllinen. Reykjavikista ei tarvitse kovin kauaksi lähteä, kun jo löytää itsensä sadunomaisista maisemista. 

Mieleenpainuva kokemus omalta ryhmämatkalta?

Olin lukion aikana kaksi kertaa historian ryhmän kanssa reissussa. Ensimmäisellä reissulla suunnattiin Roomaan ja toisella Berliiniin. Molemmat matkat olivat mieleenpainuvia jo sen takia, että olin ensimmäistä kertaa matkalla ilman vanhempiani, ja saimme iltaisin suunnistaa näissä suurissa kaupungeissa itse. Roomassa historia on läsnä koko kaupungissa, kun taas Berliini on ihana sekoitus historiaa ja huippumodernia. 

Berliinin matkan aikana vierailimme Sachenhausenin keskitysleirillä. Muistan vieläkin, kuinka 17-18 vuotiaista opiskelijoista koostuva ryhmämme hiljeni kuin taikaiskusta, kun kävelimme porteista sisään. Ryhmämme kovimmatkin kovikset vakavoituvat, ja jopa bussimatkamme takaisin oli epätavallisen hiljainen, kun kaikki pohdimme näkemäämme ja kuulemaamme.  

Mitä kolmea aktiviteettia haluaisit itse kokeilla maailmalla?

1. BBC:n studiokierros - Kaikessa yksinkertaisuudessaan: olen brittiläisen TV:n fani. Rakastan brittihuumoria ja historiaan perustuvia sarjoja. Kaikkien aikojen suosikkisarjani Sherlock, Call the Midwife sekä (oih!) Planeettamme maa ovat BBC:n tuotoksia, joten kierros heidän studiollaan saisi varmasti hymyn liimautumaan kasvoilleni päiviksi. 

2. Kierros Connemarassa - Tämä kohde on omalla henkilökohtaisella bucket-listallani. Aina kun sen näkee TV:ssä, niin huokailen, että milloin pääsen sinne itse. Tällaiset paikat saavat minut pysähtymään, mieleni rauhoittumaan ja näin runollisesti sanottuna sydämeni lentämään. 

3. Auschwitz-Birkenau - Auschwitz on ollut bucket-listallani jo siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran yläkoulussa opiskelimme toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat lähes absurdin julmia, ja minulle Auschwitz on paikka, jossa se konkretisoituu. Uhrien sekä selviytyjien tarinat ovat suorastaan inspiroivia, ja saavat arvostamaan sitä, miten onnekas itse onkaan. 

Miten kuvailisit itseäsi reissaajana? 

Aikaisemman työkokemukseni ansiosta minusta on tullut hyvin tarkkaavainen. Matkan alkaessa lentokentällä seuraan esimerkiksi mahdollisia aikataulunmuutoksia ja portinvaihdoksia hyvinkin tiiviisti. Kohteessa sitten rentoudun, ja annan päivien mennä omalla painollaan. Saatan tehdä agendan, mutta jos kaikki suunnitelmat eivät toteudukaan haluttuna päivänä, en jää harmittelemaan asiaa. Pienet vastoinkäymiset eivät saa minua tolaltani (kunhan passi ja lompakko löytyy niin kaikki muu on korvattavissa).

Osaan rentoutua tyystin rannalla tai luksushoidoissa, mutta lähden myös räpiköimään metsiin, snorklailemaan rantavesiin, shoppailemaan pankkitilin tyhjäksi tai kiertämään museoita koko päiväksi. Kaikki käy. Ruokapaikkojakaan en jää pohtimaan turhan pitkäksi aikaa - olen kokenut aika mielenkiintoisia ruokahetkiä, kun olen lopulta vain todennut, että seuraavaan paikkaan mennään sisään, kunhan ei sisään astuessa tule rottia vastaan. Puolisoni sanoo, että löytäisin positiivista sanottavaa jopa homeista ruokaa tarjonneesta ravintolasta. ”Siellä oli tosi hauska lamppu katossa!”

Tiukka paikka maailmalla ja miten selvisit siitä?

Kun olin tulossa au pair -vuoteni jälkeen Philadelphiasta kotiin, kaksi asiaa iski samalla kertaa: tuhkapilvi sekä British Airwaysin lakko. Minulle kerettiin jo keksiä vaikka minkälaisia reittejä kotiin (joista villein taisi olla laiva jonnekin Välimeren maahan, josta olisin jatkanut junalla kotiin), kun sitten vihdoin selvisi, että voisin lentää kotiin ihan Lontoon kautta. Kun tästä säikähdysestä olin toipunut, ilmoitettiin lakkouhasta. Lakko kävi toteen, joten lentoni kotiin oli taas vaakalaudalla. Tässä kohtaa meinasi päästä jo itku. Minut maailmalle lähettänyt firma ei valitettavasti voinut auttaa, sillä he olivat vain varanneet lennot puolestani, mutta eivät olleet matkatoimisto. Päädyin itse siis soittamaan lentoyhtiölle ja selvittämään asian. En silloin vielä ollut kovin tietoinen lentoyhtiöiden säännöistä tai tavoista, joten virkailijalla kesti jonkin aikaa vakuutella minut siitä, että mikäli lentoni Lontooseen tai Helsinkiin perutaan, pääsen jollain toisella lennolla kotiin. Luulen, että olin silloin taukotilan kikatuksen aihe, sen verran iski stressi, joka varmasti kuului läpi puhelimessakin.

Jossain vaiheessa kevättä otin itseäni niskasta kiinni ja totesin, että en pilaa viimeisiä hetkiä elämäni parhaasta vuodesta hätäilemällä ja huolehtimalla. Ilmoitin kotiväelle, että pääsen Helsinkiin vaikka soutuveneellä, jos nyt vielä jokin katastrofi iskee. Ei iskenyt, ja laskeuduin Helsinki-Vantaalle loppujen lopuksi vain pari tuntia myöhässä, väsyneenä mutta onnellisena. 

Erikoisin opintomatka, jota olet ollut järjestämässä? 

Opiskeluaikoina järjestimme Splitin matkan alusta loppuun ilman opettajan puuttumista, ja se oli kyllä käänteiltään hyvinkin mielenkiintoinen rupeama: ei vähiten siksi, että lentomme varannut henkilö katosi kuin tuhka tuuleen lähettämättä meille varaustunnuksia. Siinäpä sitten Norwegianin kanssa käytiin aikamoinen sähköpostikeskustelu, jotta saatiin asia hoidettua niin, että ryhmämme saatiin siirrettyä niin sanotusti minun nimiini. Viimeisenä iltana puolet ryhmästä katosi juhlimaan ja ilmestyi takaisin hostellille pari tuntia ennen kuin piti lähteä lentokentälle. Silloin piti melkein päättää, että mennäänkö ’kaveria ei jätetä’ -teemalla vai jätetäänkö juhlijat – aikuisia kun olivat - löytämään oma kuljetus kentälle. Onneksi kaikki löysivät kuitenkin itsensä samasta bussista ja koko porukka saapui samalla koneella kotiin, kokemusta rikkaampana.