Vapaaehtoistyöt välivuonna

Olen aina ollut kiinnostunut vapaaehtoistöistä ja olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin lähteä tekemään jotakin konkreettista. Halusin lähteä jonnekin, missä voisin auttaa ja tehdä hyvää, niin sanotusti hieman "parantaa maailmaa". Kun mietin vaihtoehtojani, mielessäni olivat lapset; ehkäpä lähtisin vapaaehtoiseksi kouluun tai lastenkotiin.

Ensimmäinen turistimatkani Thaimaahan muutama vuosi sitten avasi minulle kuitenkin täysin uuden maailman. Järkytyin nähtyäni, kuinka paljon Thaimaassa oli katueläimiä ja kuinka huonosti niitä kohdeltiin. Tuon reissun jälkeen päätökseni oli selvä: halusin lähteä auttamaan niitä eläinparkoja.

Olin pohtinut asiaa jo jonkin aikaa ja sitten vain tuli tunne, että nyt on tehtävä, mitä olin jo niin pitkään mietiskellyt. Kun lähdin ensimmäisen kerran Thaimaahan norsujen suojelukeskukseen, viivyin reissullani kaksi kuukautta. Toisella kerralla vapaaehtoispestini kesti kolme kuukautta.

Vaikka vapaaehtoistyöni ei liittynyt suoranaisesti opintoihini tai työhöni, sain reissusta paljon oppeja – ja se ensimmäinen ajatus ”maailman parantamisesta” kääntyi pian havahtumiseksi, mitä kaikkea itse sain koko kokemuksesta.

Opin työskentelemään suuressa yhteisössä. Ryhmätyötaidot kehittyvät kuin itsestään, kun teet päivittäin töitä eri maista ja taustoista tulleiden ihmisten kanssa. Keskuksessa vapaaehtoiset myös vaihtuivat usein, joten viikoittain tuli tutustuttua uusiin ihmisiin ja opittua tekemään töitä heidän kanssaan.

Muuttuviin olosuhteisiin ja ryhmäkokoonpanoihin oli siis pakko sopeutua nopeasti, ja tästä taidosta on varmasti hyötyä myös jatkossa. Tietenkin myös englannin kieli sekä erilaiset vuorovaikutustaidot karttuivat todella paljon.

Aloin vapaaehtoistyön myötä nähdä maailmaa aivan uusin silmin. Elämän arvot menivät totaalisen uusiksi, ja moni Suomen arjen normaali ”ongelma” asettui uudenlaiseen valoon, kun sain vertailukohtia Thaimaassa. Samalla kun opin asioita Thaimaasta ja itsestäni, niin huomasin oppivani asioita myös Suomesta.

Kun sitten palasin takaisin kotiin, Suomen kulttuurin hektisyys sekä ihmisten kokemat paineet iskivät vasten kasvoja. Kulttuurishokki Suomeen tullessa oli huomattavasti pahempi kuin Thaimaahan mennessä. Siinä oli sitten pakko tarkastella omia tärkeysjärjestyksiä ja asenteita, mitä en varmasti ilman tätä kokemusta olisi muutoin edes tajunnut ajatella.

Ensin oli tietysti tehtävä töitä, jotta sain kerättyä matkakassan kasaan. Päätöksen tehtyäni säästin rahaa ennen molempia reissujani ehkä sellaisen puolisen vuotta.

Molemmilla kerroilla myös irtisanouduin työpaikastani, jotta pääsin lähtemään. Työpaikasta lähteminen saattaa kuulostaa rajulta, mutta minulle vapaaehtoistöihin lähteminen oli tärkeää enkä missään nimessä koe, että irtisanoutuminen olisi riskialtista tässä vaiheessa elämää – ennemminkin päinvastoin.

Uskon, että omien tavoitteiden ja haaveiden toteuttaminen on aina toiminnan arvoista. Eihän sitä koskaan tulisi tehtyä mitään, jos aina vaan miettisi ja pohtisi tekemisen sijaan.

Uusiin asioihin tutustuminen, itsensä haastaminen ja rohkeus poiketa siitä suoraviivaisesta uraputkesta ovat mielestäni vain hyviä ominaisuuksia ihmisessä. Uskon myös, että nykyinen (ja tulevat) työnantajani arvostavat näitä ominaisuuksia eikä ”rikkonainen” ansioluetteloni ole missään nimessä mikään ongelma.

Itsekin ajattelin ensin juurikin noin, että miksi ihmeessä menisin lomalla töihin, mutta rehellisesti sanottuna en ole saanut yhdeltäkään muulta lomaltani niin mahtavia kokemuksia kuin tällaiselta aktiivilomalta. Vaikka tein töitä käytännössä koko reissun ajan, tunsin rentoutuvani omasta arjestani ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta, sain juuri vapaaehtoistyömatkoiltani todella paljon energiaa.

Muistan nämä kokemukset koko loppuelämäni, kun taas ns. tavallisista lomista jää harvoin sen suurempia elämyksiä käteen. Kaikki lomat ja tauot arjesta ovat tietenkin aina tervetullutta vaihtelua, mutta tällaiselta aktiivilomalta saa kyllä niin paljon enemmän irti.

En osannut kuvitellakaan, kuinka erilaista elämä on pienessä tuppukylässä Thaimaan turistipaikkoihin verrattuna. Vapaaehtoistyö todellakin avasi minulle aivan uudenlaisen Thaimaan, johon en olisi muutoin ikinä päässyt tutustumaan.

Tämä on juuri se, mistä pidän vapaaehtoistöistä maailmalla: sen ns. tavallisen reissaamisen lisäksi pysähtymällä hetkeksi paikallisten pariin, voi oppia, nähdä, kuulla ja kokea asioita, jotka jäävät muutoin reissaajalta piiloon.

Yksin matkustaminen voi pelottaa alkuun, mutta itse ainakin huomasin, kuinka paljon sosiaalisempi olen silloin, kun minulla ei ole kavereita mukana. Juuri silloin tutustuu mahtaviin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa sekä saa hurjasti lisää itsevarmuutta – ja saa uusia kavereita. Kommelluksia sattuu aina, ne kuuluvat asiaan (ja ovat usein niitä parhaita reissutarinoita!), mutta kaikesta selviää aina tavalla tai toisella.

Itse ihmettelin aluksi myös, että miksi vapaaehtoistyöstä pitää maksaa, mutta todella nopeasti kävi selväksi, mihin ne minunkin maksamani rahat menevät. Näin omin silmin, että rahat eivät mene hukkaan. Ainakin tämän paikan kohdalla olin aivan ällistynyt, kuinka paljon keskus oli kehittynyt ja kasvanut vajaassa vuodessa, ensimmäisen ja toisen reissuni välissä. Tuona aikana keskusta oli laajennettu ja vanhoja aitauksia uusittu, mikä mahdollisti uusien pelastettujen eläinten vastaanoton. Kaikki tämä, suunnitelmallisuus ja toiminnan kehittäminen, oli mahdollista vapaaehtoisten keskukseen tuomilla tuloilla.

Kun on samassa paikassa pidempään, paikasta toiseen siirtymisen sijaan, matkakokemuksesta saa huimasti enemmän irti. Ajan myötä pääsee paremmin sisään paikallisiin rutiineihin ja tapoihin. Toisaalta kyllä tapasin monia, jotka olivat yhdistäneet parin viikon vapaaehtoistyön esim. Aasian reppureissailuun, eli erilaiset matkustamisen tavat voi hyvinkin yhdistää.

Eikä oma projektini suinkaan ole Thaimaan ainoa paikka tehdä vapaaehtoistöitä, vaan kaikenlaisia projekteja on ympäri maata, mikäli norsut ei ole se sinun juttusi. Lisäksi monet työkaverini olivat myös joko tulossa tai menossa naapurimaa Laosissa sijaitsevaan saman järjestön toiseen eläinten suojelukeskukseen. Vaihtoehtoja siis riittää!

Joka tapauksessa kannattaa ehdottomasti lähteä reissaamaan muuallekin kuin ”turvallisiin” ja "helppoihin" turistikohteisiin. Tällaisesta erilaisesta reissaamisesta jää käteen aivan mahtavia kokemuksia, ja samalla opit vaikka mitä myös itsestäsi.

Kysy vapaaehtoistöistä