Saanan reissu Krakovaan

Päivä 1: Ensitunnelmat Krakovasta

Joulukuussa 2019 korona oli vielä häilyvä uhka, jonka ei todellakaan kuviteltu rantautuvan Eurooppaan, eikä varsinkaan Suomeen. Kerkesin siis vielä ensimmäiselle työmatkalleni Krakovaan, missä tutustuimme lähemmin palveluihin ja majoituksiin, joita tarjoamme asiakkaillemme.

Hauska kyllä, Krakova on ensimmäinen ulkomaankohde, jonne olen aikoinaan matkustanut lentäen. Olin silloin 13. Muistelen tätä matkaa edelleen lämmöllä ja olikin hauska palata paikkoihin, joista minulla on häilyviä muistikuvia yli 15 vuoden takaa.

Krakovan keskusta on varsin kompakti ja moni pieneenkin budjettiin sopiva majoitus on kävelymatkan päässä keskustorista sekä Krakovan linnasta. Jos porukka on reippaampi, myös ’tois puol jokkee’ oleviin kohteisiin, kuten Schindlerin museoon, on ihan käveltävä matka. Ja heti ensimmäisenä iltanahan tuli askeleita kerättyä mukavasti, kun kiersimme Krakovan historiallisen keskustan oppaan johdolla. Vaikka moni meistä tunsi jonkin verran erityisesti toiseen maailmansotaan liittyvää historiaa, opas kertoi meille paljon ns. ’nice to know’ nippelitietoa, mikä lisäsi kierroksen mielenkiintoisuutta ja yksilöllisyyttä. Krakova onkin ihan loistava kohde juuri historiasta kiinnostuneille! Koska olimme matkalla joulukuussa, kaupunki oli asianmukaisesti koristeltu, ja opas kertoi meille myös erilaisten koristeiden merkityksestä. 

Päivällisen söimme Morski Oko -nimisessä ravintolassa, jossa tarjoillaan paikallista ruokaa hyvin perinteisen oloisessa ympäristössä. Paikka oli todella täynnä sekä paikallisia että turisteja ja viihdykkeenä oli elävää musiikkia. Puolalaiseen tapaan kasvikset olisi pitänyt tilata erikseen lisukkeeksi, mutta ruoka oli siitä huolimatta todella hyvää ja tunnelma oli loistava. Itse en ole suuri oluen ystävä, mutta muut ryhmässä raportoivat paikallisten panimoiden tuotteet oikein makoisiksi.

Päivä 2: Monenlaisia aktiviteetteja 

Seuraavana päivänä saimmekin sitten aikaan vaikka mitä. Vierailimme ensin Dobczycen vesisähkövoimalassa ja samassa yhteydessä olevassa padossa. Ja kyllä, tarkoitan padoSSA. Kävelimme nimittäin noiden massiivisten vesimassojen alitse tunnelissa (tunnelissa otettuja kuvia ei valitettavasti saa julkaista). Voimalakierros on varmasti erityisen kiinnostava alaa opiskeleville, mutta kyllä mekin opimme paljon uutta. Pato on kuitenkin paikan kiinnostavin osuus jo ihan maisemien vuoksi, mutta patoon liittyvät faktat olivat myös todella mielenkiintoisia. Padon tieltä mm. siirrettiin yli 200 taloa, ja Krakova saa yli 70% puhtaasta vedestään padon yhteyteen tehdystä tekojärvestä. Pato suojelee myös lähialueita tulvavesiltä. Huomioitavaa on, että voimalan eikä padon henkilökunta puhu melkein lainkaan englantia, joten opas/kääntäjä on hyvä olla mukana.

Yksi viikon kohokohdista oli päivän toinen kohde: Wieliczkan suolakaivokset. Jo laskeutuminen kaivokseen kymmeniä ja taas kymmeniä portaita pitkin oli kokemus itsessään. Kaivoksen suurimmassa nähtävyydessä, katedraalissa, oltiin juuri valmistautumassa suureen juhlatilaisuuteen, mutta sen massiivisuus ei silti jäänyt epäilyjen varaan. Suolasta tehdyt taideteokset ja patsaat uhmasivat käsitystä siitä, mikä on mahdollista, puhumattakaan katedraalista, vaikka siellä valmisteluita tehtiinkin. Myös ajatus siitä, miten syvällä maan sisällä olimme, oli yhtaikaa karmiva ja huikea. En suosittelisi kierrosta ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Päivä 3: Uskontoa ja historiaa

Keskiviikkona lähdimme oppaan johdolla Schindler’s route walking tour:ille, joka käsitti laajan alueen Kazimierzin ja Podgorzen kaupunginosissa. Kierroksen teemana on lähinnä juutalainen kulttuuri, miten uskonto levisi Puolassa ja miten se lopulta katosi Puolasta lähes kokonaan. Oppaamme oli jälleen loistava ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Näimme Vanhan synagogan ulkoa, ja vierailimme myös Remuh-synagogassa, joka on ainoa edelleen käytössä oleva synagoga. Kierroksen mielenkiintoa lisäsi myös se, että opas osasi vertailla juutalaista uskontoa maailman muihin isoihin uskontoihin ja kertoa eroista, joita kulttuureiden välillä on.

Kierroksen nimen mukaisesti vierailimme myös paikoissa, joita pystyy tunnistamaan elokuvasta Schindlerin lista. Saimme kuulla monia pieniä kiinnostavia faktoja ja tarinoita liittyen elokuvaan, sen todenmukaisuuteen sekä elokuvan tekoon liittyen.

Kazimierzistä matkamme jatkui Podgorzeen ja ”Ghetto Heroes Square” -aukiolle, jossa on kaunis taideteos, joka koostuu suurista rautatuoleista. Ghetton muurista on jäljellä enää kaksi osaa, joista näimme yhden.

Kierros päättyi Schindler Factory -museolle, joka on omistettu n. 1200 juutalaista toisen maailmainsodan aikana pelastaneelle Oskar Schindlerille. Museon nimi on hiukan harhaanjohtava, koska sillä on hyvin vähän tekemistä Schindlerin tehtaan kanssa, vaan kertoo lähinnä juutalaisten elinoloista Krakovassa sodan aikana. Museo on rakennettu tehtaan tiloihin, joten nimi juontuu siitä. Toki museossa kerrotaan myös kuuluisan Schindlerin listan synnystä, mutta todellinen tarina ei kuitenkaan vastaa elokuvan kuuluisaa kohtausta, ja Schindlerin maine juutalaisten keskuudessa on myös ajoittain varsin ristiriitainen.

Päivä 4: Vierailu keskitysleirille

Torstaina pääsin vetämään yli yhden kohteen omalta bucket listaltani, kun vierailimme Auschwitz-Birkenau -keskitysleirillä. Matka Krakovasta kesti n. 1,5 tuntia ja ryhmällämme oli käytössä pieni minibussi, joka myös vei meidät Auschwitz I:stä Birkenauhin. Ennen kierrosta söimme nopean lounaan parkkipaikan läheisyydessä olevassa ravintolassa. Lounaan jälkeen kävelimme lippuluukulle, jossa tapasimme oppaamme, saimme kuulokkeet ja jätimme liian isot laukut säilöön.

Alueilla ei saa kiertää ilman opasta ja monissa paikoissa myös kuvaaminen on kielletty. Suoraan sanottuna noissa paikoissa ei itselle tullut edes mieleen, että tekisi mieli napata kuva. Minulla oli koko kierroksen ajan pala kurkussa. Kiersimme ensin alkuperäisen Auschwitzin keskitysleirin (n. 1,5h), jonka jälkeen siirryimme bussilla n. 10 minuutin matkan päähän Auschwitz II:seen eli toiselta nimeltään Birkenauhin. Kuljimme siellä saman oppaan johdolla, mutta ilman kuulokkeita. Suurin osa paikalla olleista vierailijoista selvästi ymmärsivät, missä ovat, ja käyttäytyivät sen mukaisesti, mutta oli joukossa niitäkin, jotka kalastelivat tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Nappasin itsekin muutaman kuvan muistoksi, mutta selfiet ja ns. poseerauskuvat jäivät (tietenkin) ottamatta.

Paluumatka oli todella hiljainen, kun kaikki pohdimme näkemäämme ja kuulemaamme. Kauheudet ovat kuitenkin niin absurdeja, että niitä oli vaikea lyhyen automatkan aikana käsitellä, joten meistä jokainen hiljaisesti päätti, että viimeinen ilta vietetään iloisin mielin ja jätetään Auschwitz vierailun käsittely kotiin.

Söimme päivällisen aivan loistavassa thaimaalaisessa ravintolassa Molam Thai Canteen and Bar. Meistä eniten maailmaa matkannut totesi ruuan olevan parasta Thai-ruokaa mitä Thaimaan ulkopuolella on syönyt. Ravintolan tunnelma oli rento, ja se oli täydellinen paikka, missä syödä matkamme viimeisen aterian.

Fiilikset reissun jälkeen

Perjantaina lähdin sitten jo aamulla lentokentälle ja olin mukavasti takaisin Helsingissä niin, että kerkesin suihkun kautta itsenäisyyspäivän juhlapöytään.

Krakovan matka oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainut työmatkani Suomen ulkopuolella. Siitä jäi todella hyvä mieli ja suosittelen Krakovaa lämpimästi matkakohteena kaikille ryhmille, mutta varsinkin historiaa opiskeleville.

Kysy Krakovan ryhmämatkoista