Ostia Antica

Ostia, Rooman satama Tiber-joen suulla, sijaitsee noin 24 km päässä Roomasta lounaaseen. Legendan mukaan Ostian perusti Rooman neljäs legendaarinen kuningas Ancus Marcius (640 - 616 eKr.). Arkeologisia jäännöksiä on löytynyt 3. vuosisadalta ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäinen kaupungin keskusta oli pieni linnoitettu kylä, jonka asukkaat elivät pääasiassa uuttamalla suolaa Tiber-joen suun suomailta. Rooman kasvavan väestön vuoksi heräsi tarve kaupalliselle satamalle, jonka kautta voitaisiin tuoda tarvikkeita suurelle kaupungille. Kaupungista kehittyi nopeasti Rooman kaupallinen satama, mutta se toimi myös laivaston tukikohtana puunilaissotien aikana. Toinen vuosisata ennen ajanlaskumme alkua oli Ostian suuruuden aikaa. Kaupungissa käytiin vilkkaasti kauppaa ja siellä asui monen eri kansallisuuden edustajia. Rooman provinsseista tuli paljon siirtolaisia ja on dokumentoitu, että läsnä oli valtion virkamiehiä, kauppiaita ja käsityöläisiä Pohjois-Afrikasta, Egyptistä, Turkista ja Kreikasta. Kaupunki koostui pääasiassa kaupparakennuksista, viljavarastoista, markkinapaikoista, torista, teatterista, temppeleistä, kylpylöistä, huviloista ja isosta korttelista asuntoja. Lisäksi Ostia on tunnettu monista maanalaisista pyhäköistään ja palvontapaikoistaan, jotka on perustettu persialaiselle valon jumalalle. Myöhäisantiikin aikana Tiber muutti suuntaansa ja Ostian satama madaltui ja kaupunki rappeutui ja se hylättiin ajan kuluessa. Kaupunki on upea lisä Pompeijille, sillä Ostian loiston aika sijoittuu Pompeijin tuhon jälkeiseen aikaan.